Visa Pöntinen / RVS

Suomen rautatieasemat

Suomen alueella nykyisin jäljellä olevia rautatieasemia on jäljellä noin 550 kappaletta. Näistä suurin osa on nykyisellä paikallaan yksityiskäyttöön muutettuna. Asemarakennusten käyttötarkoitukset ovat eri aikakausina vaihdelleet suurestikin. Nykyisin vain murto-osa asemista on varsinaisessa asemakäytössä odotustilana, henkilökuntatiloina tai laitetilana. Suurin osa asemista on myyty yksityisille, hyvä esimerkki on vuoden 2007 massamyynti, jossa Senaatti-kiinteistöt laittoi kerralla myyntiin lukuisia asemia ympäri Suomen. Joidenkin asemien kohdalla Museoviraston Rautatiesopimuksen 1998 tai muiden velvoittavien sopimusten ehdot estävät rakennuksen muokkaamisen tai laajentamisen vapaasti. Kuitenkin osa asemarakennuksista on valitettavasti menettänyt alkuperäisen värityksensä, koristelunsa ja julkisivunsa.

Lukuisia arvokkaita rautatieasemia ympäristöineen kuuluu kattavaan Museoviraston suojelukohteiden luetteloon, ja sen sisältämien kohteiden ja rakennusten muokkaamiselle on tarkat kriteerit. Kulttuurihistoriallista merkittävyyttä korosti ja täsmensi osaltaan Museoviraston 2009 tuottama inventointi, jossa jokainen suojeltu rakennus luetteloitiin museoviraston verkkopalveluun. Inventointi kulki nimellä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, tai lyhyesti RKY. Sen tulokset ja kohteet on nähtävillä verkossa Museoviraston rakennusperinnön sivustolla. RKY-projekti on auttanut myös tämän sivuston tekijää suuresti, sillä Museovirasto on inventaariota tehdessä hyödyntänyt sellaisia kirjallisia teoksia tai muita lähteitä, jotka eivät itselläni ole saatavilla. Myös Mika Vähä-Lassilan korvaamaton sinnikkyys tietojen etsinnässä sekä arvokas tietotaito ovat auttaneet ja motivoineet suuresti.

1970-luvulta eteenpäin alkaneessa uudistusvimmassa, sekä erilaisten rataosuuksien perusparannusten ja sähköistystöiden yhteydessä lukuisia kymmeniä asemia purettiin surutta. Tässä yhteydessä monet asemat saivat onneksi kohtalokseen siirtyä loma-asunnoiksi joko hirsi kerrallaan tai kokonaisena paikaltaan siirrettynä. Monet arkkitehtuuriltaan merkittävätkin asemat purettiin, mutta saattoipa aseman ostaja siirrättää koko rakennuksen jopa satojenkin kilometrien päähän. Esimerkiksi Ypäjän asema Turku-Toijala-radan varressa purettiin vuonna 2000, mutta hirret numeroitiin ja siirrettiin maantiekyydillä Kuhmoisiin, jossa tietojen mukaan asema kasattiin loma-asunnoksi. Siirrettyjen asemien tausta ja nykytilanne on monesti hämärän peitossa, sillä ymmärrettävästi ostajat eivät ole asiasta tiedottaneet ja myös lehtikirjoittaminen on voinut olla vähäistä. Siksi on nykyään asemarakennuksia, joiden tiedetään olevan jäljellä ja kasattuna, mutta niiden sijainnista on vain kaukainen aavistus vuosia vanhan suullisen tai kirjallisen lähteen kautta.

Tähän alle linkkaan gallerian, jossa on kaikki tähän mennessä kuvaamani asemarakennukset (noin 520 kpl). Asemia on arviolta noin 40 vielä kuvaamatta, ja monista jo kuvatuista on vain huonolaatuinen kuva. Tarkoituksena onkin päivittää galleriaa jatkuvasti, sekä tulevaisuudessa lisätä sinne myöskin omia kuviani luovutetun Karjalaan alueen asemista. Alempaa tältä sivulta löydät kuvagallerian myös niistä.

Rautatievideot Suomen kumppanit Antti Grönroos ja Jarmo Pyytövaara ovat kuvanneet hienoa materiaalia luovutetun Karjalan alueelle jääneistä rautateistä ja asemista.

Karjalan alueella on säilynyt paljon asemia, jotka on rakennettu Suomen aikana, monesti samoilla tyyppipiirustuksilla kuin nykyisenkin Suomen rajojen sisällä. Esimerkiksi Valtionrautateiden arkkitehtien Bruno Granholmin ja Jarl Ungernin kädenjälki näkyy nykyisen Venäjänkin alueella yhä monin paikoin.

Luovutetun Karjalan asemarakennusten tiedot ja kartan löydät täältä. Tekeillä on myös artikkeli, joka pureutuu syvemmin nykyisen Venäjän alueelta löytyviin suomalaisarkkitehtien suunnittelemiin asemarakennuksiin, niiden historiaan ja nykytilaan.